c.im is one of the many independent Mastodon servers you can use to participate in the fediverse.
C.IM is a general, mainly English-speaking Mastodon instance.

Server stats:

2.8K
active users

#musaMastodon

6 posts4 participants2 posts today

Ens torstain Melankoliset on sitte pitkästä aikaa täysin teemoitettu lähetys. Siitä on nyt aikaa -ilta, jossa soitan jonkun teeman aika perinpohjaisesti. Viimeksi ne olivat Idolsit, tällä kertaa soitossa ysärin ja 2000-luvun alun pop- ja rock-musiikki. Toiveita otan vastaan. Ja tuohon poppiin lasken mukaan myös eurodancen, eli sitäkin otan vastaan.

Bussimatkan ratoksi pistin silmät kiinni ja kuuntelin Pink Floydin The Dark Side of the Moonin. En ole sitä tehnyt aiemmin, vaikka osa biiseistä onkin ennestään tuttuja.
Onhan se melkoinen trippi. En oikein tiedä mitä kokonaisuudesta ajattelisi. Biisinä edelleen kolahtaa Time, mutta se onkin helpoiten lähestyttävä.
Bussimatka ei ehkä ole tälle se ihanteellisin kuunteluolosuhde, mutta... Oli tosiaan kokemus.

(Sen jälkeen piti saada jotain helpompaa Pink Floydia ja kyllä mun suosikki on edelleen Comfortably Numb. Kerta kaikkiaan upea biisi ❤️❤️)

I borrowed Pekka Laine's and Tommi E. Virtanen's book "Suomalaiset sähkökitaristit" ("Finnish Electric Guitarists") from my local public library a couple of weeks ago. The book came out in 2022, but for some reason I had not picked it up before.

The book has more than 560 pages, and consists of nearly 60 interviews with a very wide selection of prominent rock, pop, roots and jazz players. There are also remembrances of a few key people (Albert Järvinen, Petri Walli, Alexi Laiho) who were no longer available for interview. The oldest interviewee was the old-school session player Heikki Laurila (1934-2021), the most recorded guitarist in Finnish music, with more than 7000 tracks in his résumé. The youngest is the heavy metal guitarist Samy Elbanna (born in 1995).

Some of the interviewees have learned to play on their own, but there are also many players, regardless of the genre, who have had formal musical training. The late 1960s British blues boom, Jimi Hendrix (who played a legendary concert in Helsinki in 1967) and especially Albert Järvinen's role in the Hurriganes (the seminal 1970s Finnish rock & roll band) come up as key influences in many of the interviews with the people who started out in the 1960s and 1970s.

While many of the people obviously have their own individual voices, and there are wildly different personal histories, the interviews have been skillfully edited into a fairly compact format, and overall the book is an easy and entertaining read. I've never played guitar beyond of trying to pluck a few random notes, but reading the book, I got a lot of new insights into guitar playing, the role of practising, technical gear, touring, session work and the life of a musician in general.

The book at the publisher web site:

tammi.fi/kirjat/suomalaiset-sa

TammiSuomalaiset sähkökitaristit - TammiKiehtova sukellus suomalaisen populaarimusiikin sukupolviin. Kotimaisen kitaristikunnan kova ydinjoukko kertoo kokemuksen ja näkemyksen kautta omasta suhteestaan sähkökitaraan. Soittajat avaavat kirjassa esteettistä maailmaansa ja musiikillisen ajattelunsa ydintä. Täm…
Continued thread

Englanti on vaikea kieli, kun sitä on sotkettu suomen joukkoon 😁

Samuli Edelmann: Peggy

Mitä kuulin?
Peggy, aivan juu

Miten se oikeasti menee?
Peggy, I love you

Taitaa muuten tämä veto olla se, josta Peggyn kuulin ekan kerran ja tykästyin. Sanojen sisällöstähän en viisivuotiaana paljoakaan tajunnut, mutta meininki oli hyvä. 😁 Tää vissiin meinaa sitä, että oon kuunnellut Edelmannia *tuota* aika kauan.

youtube.com/watch?v=NJgsbHb_-3g

Mulla on sellainen pienehkö pakkomielle saada selvitettyä epäselvät biisit tai muuten en saa sielulleni rauhaa. Tämä ehkä myös jossain määrin tiedetään mun lähipiirissä. 😅 Seuraavassa esimerkki eräästä tekstitse käydystä keskustelusta (Lupa julkaisemiseen on saatu).

M=Minä
K=Kaveri

Keskustelu aloitettu klo 20.08

K: "Oon ettiny 70-luvun yhtä biisiä. On vaikeeta, ku muistaa vaan "ou...ou...ou..." ja se oli kertsin lopussa"
M: "Joo-o, ou-oulla ei hirveen pitkälle pääse."
K: "Se on yks eniten soitettu."
M: "Jos muistaisit, et onks nainen vai mies ja ehkä jotain muuta, ni vois jotenkin alkaa karsimaan vaihtoehtoja."
K: "Bändi."
M: "Onks varmaan 70-lukuu, eikä kasarii? John Farnham You're the voice -biisissä (1986) on ainakin pitkää whoo-ooh-juttua. Sit Led Zeppelinin D'yer mak'erissä (1973) on oh-oh-juttuja kans. Baltimoran Tarzan Boyssa on myös oh-oh:ta kertosäkeessä. Ja nää on vasta ekoja hakutuloksia, et löytyy sit varmaan vielä viiskyt biisiä lisää."
K: "Led Zeppelin-tyylinen. Melodinen. Ei oo noista mikään."
M: "Eli enempi rock kuin disco?
K: "Joo. Enempi rock."
M: "Hmm. Ja Bon Jovin kyllä tunnistaisit?
K: "Vanhempi."
M: "Okei. Ja on nimenomaan useampi oh-oh-oh, ei oh-oh-yeah?
K: "Oh...ja vähä pidempi väli ...oh...oh ja oisko kerran vielä ...oh. Lyhyesti, ei venytetty."
M: "Hmm."

*Linkki Toton Hold the Line -musavideoon.*

K: "Aika fakiiri oot. Se on Toton Hold The Line."
M: "Oho! Just ku meinasin sanoo, et jää huomiselle ku pitää mennä nukkumaan. Mut ainakin voin nyt
nukkuu rauhassa, ku ei tarvii miettii kaikkii biisejä läpi."

Keskustelu päättyi klo 20.44.

Se ois #BandcampFriday tännään, enemmän rahulia artisteille! Mulla lähti ensimmäisenä ostoskoriin tämä, alle vuodessa bändin löytämisestä lifetime-kuuntelutilaston kärkisijalle pompannut albumi:
amenra.bandcamp.com/album/mass
Vahva suositus, silkkaa rakkautta!

Varmasti tulee vielä muutakin ostettua, mutta pakko ehkä tehdä myös vähän töitä.

Kyllä laulaminen on sitten vaikeaa. Bruce Dickinsonin Tears of the Dragon osoittautuikin haastavammaksi kuin olikaan ajatellut. Näin äkkiseltään biisin vaikeus mielletään lähinnä sävelkorkeuteen tai melodiaan liittyväksi, mutta tässä tapauksessa mulle ns. moodin ja siihen liittyvän ääntämisen haaste on kaikkein suurin.

Opiskelen siis laulamista Complete Vocal Technique -tyylillä, jossa laulu jaotellaan eri moodeihin.

Tears of the Dragon esitetään overdrive-moodissa (jos siis haluaa esittää sen kuin Dickinson), mikä aiheuttaa omat jipponsa lyriikoiden vokaalien suhteen.

Siispä näin suomalaisena, joka ei puhu äidinkielenään englantia ja joka on peruskoulussa peloteltu englannin ääntämisellä siihen malliin, että se saatana äännetään oikein, saankin nyt heittää ne opit romukoppaan hetkeksi. On muuten vaikeaa! Etenkin, kun olen muutenkin ollut arka ääntämisestäni ja hävennyt sitä.

Tänään olemme hinkanneet kertosäettä.

I throw myself into the sea
Release the wave, let it wash over me
To face the fear I once believed
The tears of the dragon
For you and for me

Jonka olen siis laulanut näin:
Ai trou mai self intuu te sii
reliis te veiv, ledit vas ouver mii
tu feis te fiir ai uans biliivd
te tiers ov te drägön
foo juu änd foo mii

Overdrive-moodissa vokaali I täytyy heittää mäkeen. Niin Dickinsonkin tekee, mutta meidän korva on tottunut niin paljon oikeaan ääntämiseen, että korjaantuu ikään kuin automaattisesti.

Siispä se lauletaan suunnilleen näin:
Aa troo maa self entöö te see
relees te veev, ledet vas ovee mee
tu fees te fee aa vans beleed
te teers ov te drägön
foo joo änd fo mee

Aikanaan on naureskeltu sitä kuinka Cisse Häkkinen kirjoitti Remulle paperille Hurriganesin lyriikat ääntämisen kautta. Silloin ei tiedetty CVT:sta, mutta ei se kovin väärin ollut – eikä ehkä pelkästään vain Remun englannin taitamattomuuden vuoksi.

Ja sitten on tietysti keskivartalon tuki, elikkäs vatsalihakset. Joo. Kyllä nää treenistä nää laulutunnitkin käy.

Hyvää Kalevalan päivää! Kässärin raakaversio valmistui. Hemmetti! 298 liuskaa, 80 284 sanaa, 595 700 merkkiä. LOPUM. (Lopum on sisäpiirivitsi. Lapsi taaperona ei osannut sanoa loppu, vaan se tuli ulos muodossa 'lopum'.)

Jos lounaalle sitten ja sen jälkeen salille. Uhkasi viikon toinen treeni jäädä väliin. Illalla tarttis vähän harjoitella lauluakin huomista laulutuntia varten. Uusi biisi työstöön! Tears of the Dragon <3

Olen vuosien varrella kerännyt pitkän listan biisien sanoituksia, joita olen kuullut väärin. Tunnetusti logiikka ja kielioppi saa kyytiä, kun korva on päättänyt kuulla omiaan. 😁 Voisinkin jakaa kuulovirheitäni tälläkin puolella.
Aloitan Donkkareilla.

Don Huonot: Riidankylväjä

Mitä kuulin?
"Särkyneitä sydämiä kaikkialla tallaakissa kuljetaan/
Jee-ee, kai tolleen sun päälles."

Miten se oikeasti menee?
"Särkyneitä sydämiä kaikkialla tallaat missä kuljetkaan/
Tee jotain tolle sun päälles."

#musiikki #musaMastodon #vaarinkuullutlaulunsanat

youtube.com/watch?v=ZyXw0IXKlc